maanantai 12. marraskuuta 2012

Kaisa Sorola: Yksityisetsivä Jenny Cotton ja Kepponen



Tämä kirja poikkeaa kaikista aikaisemmista lukemisistani, piti jopa laittaa sille uudet tunnisteet. Kirja on omakustanteinen ja (luultavasti) laatuaan ensimmäinen käsiini osunut. Kirja on suunnattu aikuiselle lukijalle, se on helppolukuinen, teksti selkeän kokoista, sivuja 120. Dekkaritarinoita on 7 kpl, joten siitä riitti iltalukemista viikon ajaksi. Tietoisesti en halunnut ahmaista kirjaa yhdellä kerralla, sekin olisi ollut täysin mahdollista, mutta halusin säännöstellä sen lukemista ihan tarkoituksella. Eihän karkkipussiakaan kerralla...

Ihan kaikkein parasta kirjassa oli se, että en arvannut yhdenkään dekkaritarinan juonta etukäteen. En edes osannut aavistella tarinan kulkua. Jännitystä ja uteliaisuutta piisasi ihan kiitettävästi jokaisen novellin kohdalla. Jokaisesta tarinasta olisi saanut venytettyä paljon pidemmänkin dekkaristoorin kaikkine sivukäänteineen, lienee kirjailija tarkoituksella valinnut tuon lyhyemmän kirjoitustyylin.
Varsinkin juuri edellämainituista syistä voisin hyvin kuvitella tätä kirjaa luettavaksi ääneen jossain lukupiirissä, missä olisi tärkeää huumori, jännitys, suhteellisen lyhyet tarinat ja selkeä kielenkäyttö.

Hauskaa oli lemmikkien ymppääminen tarinoihin ja mukavan letkeä huumori. Muutamissa lauserakenteissa ilmeni "sofioksasmaista" kielellistä taituruutta, muuten kieli oli helppolukuista. Kaipasin kirjaan kuvitusta, lähinnä piirroksina ne olisivat sopineet hyvin kirjan tyyliin. Kirjan taitossa on hieman "toivomisenvaraa", mutta kansi on todella hieno ja tyylikäs. Ihan kiva kirja!




3 kommenttia:

  1. Tuhat kiitosta arviosta ja kannustuksesta!

    VastaaPoista
  2. Kyllä, ihmiset vierastavat omakustanteita aivan turhaan, niistä löytyy usein todella hyviäkin kirjoja.

    muistiinpanoja.kotisivukone.com/

    reijo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeassa olet. Moni nimekkään kirjailijan kirja, joka ilmestyy kustantajan tilauksesta, on täysi susi. Siinä on vain bisnes päällimmäisenä, kun nimeä on jo saanut.
      Omakustanteet sensijaan ovat pyyteettömiä, aitoja, rakkaudesta kirjoittamiseen syntyneitä teoksia, joissa suuri raha ja maine eivät (vielä?) merkitse mitään.

      Poista